Alkuviikon puuhat

Maanantaina kun olin päässyt töistä kotiin, lähdin Sallan kanssa reippailemaan. Tehtiin 1,5h reipas lenkki seuranamme tietenkin Heppu, Venla ja Vili. Oli juuri sopivan lämmin, muttei kuitenkaan liian kuuma. Tähän väliin onkin sitten hyvä esitellä kaikille blogin lukijoille lisää koirakavereita.

Eli kuvassa Hepun lisäksi keskellä shelam Venla (Shet Up Trendy Touch) ja oikealla shelam Vili (Sunsweet Bor To Jump). Heidät siis omistaa seurakaverini Salla, jonka kanssa olemme käyneet yhdessä kisareissulla (..ja uusia suunnittelemme..) Salla kun vielä asuu aika lähellä, on kivaa käydä porukalla lenkillä. Kaikki koirat tulevat hyvin toimeen keskenään. Kuva otettu heinäkuun helteissä.
Eilen tiistaina lähdimme heti töiden jälkeen sienestämään Pöytyälle. Tämä on joka vuotinen perinteinen sieniretki, jonne mukaan lähtivät tuttuun tapaan meidän lisäksi äiti, mummi, Marika ja Tinka. Ensimmäisestä paikasta ei kanttarelleja oikein löytänyt kukaan muu paitsi mummi.. Toisessa paikassa meinasi jo usko loppua, kun sieniä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Mutta sitten sisko löysi hyvät sieni apajat ja saatiin koreihimme edes kastikkeen verran sieniä. Parasta retkessä (ainakin mun mielestä..heh..) oli eväskori ;0) Äiti oli laittanut loistoeväät mukaan. Heppu ja Tinka painelivat koko reissun pitkin metsiä onnelisina..Heppu edellä ja Tinka perässä. Takaisin tulo matkalla jopa Tinka (adhd-lapsi) taisi olla väsynyt...

Tänään oli paluu tokon ihmeelliseen maailmaan parin päivän laiskottelun jälkeen. Vuorossa oli, yllätys yllätys, TUNNARI!! Muistuttelin ensin asian sisällä ja menin sitten ulos ja otin pelkkää tuomista, niin että kapula näkyi. Sitten muutama oman piilotus aika kauas..vitsi ku oli makee!! Ongelmat ehkä on siis korjattavissa. Yhdellä käskyllä lähti hyvin ja toi suoraan sivulle ja mä maltoin pitää suuni tukossa :) JEE!!! Voin vähän tarkemmin valaista meidän probleemaa. Eli Heppuhan osaa tunnistusnoudon ihan hyvin. Osaa etsiä omansa lähes sataluotettavasti ja osaa tuoda sivulle, MUTTA mä oon aina kun Heppu on ottanut oman / oletettavasti oman tunnarin suuhun, ni kehunut sitä tai kannustanut..Eli H on saanut mun puheesta aina varmuuden: "Okei, toi kehu mua, niin tämä on oikea, joten saan tuoda sivulle" Kappas, kun olinkin hetki ennen viime koetta ihan hiljaa koko liikkeen, niin Heppuhan etsi hienosti oman, EIKÄ palauttanutkaan sivulle, vaan seisoa törötti kapuloiden luona ja odotti multa vahvistusta oikein tehdystä työstä. Heti jos kehuin, niin kipin kapin toi sivulle... Huh ku tää toko on vaikeeta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mutta siinä pitkä sepustus ja avautuminen tunari-tunnarista :) Nyt siis korjaillaan hitaasti ja varmasti. Mä oon kyllä ikuisesti kiitollinen Elinalle, joka on saanut meidän toko-liikkeitä edes murto-osan parempaan ruotuun. Olisin pulassa ilman sua Elina! Kiitos :) Ja ehkä Heppukin on päättäny näyttää taitonsa eräälle bordercollielle, joka aina arvostelee.. Heh ;)

Viikko on siis jo puolessa välissä ja töitä enää kaks! Huomenna vetämään treenejä ja perjantaina vanhenemispippalot ;)