HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!

 

 "Minun jouluni on sisäinen rauha ja valkoinen maa.

Minun jouluni on seestynyt mieli, kun kuunnella saan.

Ikuista kuisketta kaikkeuden olla kuin pienenä osana sen.

Sellainen jouluni on."

Uusi koti

Tässä vaiheessa sitten kun sairastaa, niin on aikaa päivittää blogiakin. Viime viikolla makasin monta päivää korkeassa kuumeessa ja nyt sitten olen keuhkoputkentulehduksessa :( Ei nyt ihan loistokkaasti alkanut tämä joulukuun. Mutta tosiaan, tuleepahan blogi päivitettyä :)

Tässä muutama valokuva aiemmin syksyltä Svingistä sekä meidän uudesta vanhasta talosta. Syyskuussa meistä tuli omakotitalon omistajia, kotoisemmin Mörskän omistajia ;-) Muuttosuunta oli hyvin oikea: työmatka lyheni pari kilsaa ja mikä tärkeintä, Purina Centeriin on enää 5min ajomatka :-D Svingi on saanut nyt ihka oman pihan, jossa on riittämiin tilaa rallitella. Ehkä jonain päivänä meidän pihalla Mörskän ja pihavaraston sijaan on myös uusi talo ja edes muutama agilityeste :)

Hyvin on omakotitaloelämä käynnistynyt ja on mukavaa, kun saa etsiä vielä tuntemattomia lenkkipolkuja Svingin kanssa.

 Mörskä takapihan puolelta

 

Takapihaa

 

Oma jokiranta

Agilitya ollaan treenattu syksy tuttuun tapaan Jaakon opissa. Eilen tuli vielä mahtiuutinen agilityyn liittyen, eli ollaan päästy Svingin kanssa mukaan jatko-NextLeveliin :) Se on kyllä meille niin paras mahdollisuus kehittyä lisää! :) Kisailtu ollaan tosi vähän tänä syksynä. Kisat on ollut pääasiassa onnistuneita, vaikka lähes joka radalle mahtuu aina joku herpaantuminen. Siinä onkin mulle sitten kevätkaudeksi treenattavaa. Muutamia nollia ja voittoja ollaan napsittu, mutta enemmän kisaaminen on ollut hylly painotteista. SM-nollia puuttuu vielä kolme irtonollaa, niistä en ole huolissani, ne tulee varmasti. Svingi kulkee tosi upeesti ja sen kanssa kaikki agilityyn liittyvä on kyllä upeeta! :)

Tässä muutama syyskuva lähilenkkipoluilta.

 

Syksyn kisoja

Syksyllä ollaan kisattu nyt kahdet kisat. Ensin syyskuun alussa kisattiin tsaukkilassa 4 starttia. Vitsi miten mukavalta tuntuikaan kisata! Paineltiin kolme ekaa rataa hyllyinä. Svingi oli jopa niin hulvaton, että teki lentokeinun :-O Eipä ollut tällaistakaan ennen tapahtunut. Vimpalla radalla sitten kunnostauduttiin 0-voiton verran ja koska rata oli kv-rata, niin Svingille plakkariin myös ensimmäinen CACIAG :)

Syyskuun puolivälissä kisattiin omalla hallilla Varsinais-Suomen piirinmestaruuksista. Joukkueradalla teimme Svingin kanssa nollan, mutta valitettavasti joukkueemme ei tänä vuonna saanut tulosta ollenkaan. Itseasiassa yksikäään medi joukkue ei saanut tulosta kasaan. Yksilöhyppyrata sujui hyvin ja tältä radalta 0-voitto. Myös agirata päästiin puhtaasti maaliin ja tällä radalla sij.2. Tuplanolla se sieltä siis tupsahti ja samalla uusittiin Svingin kanssa yksilö piirinmestaruus! :) Jee, mulla on ihan mahtava kisakaveri!
Tässä vielä videolinkit, kiitos Tiinalle kuvauksesta!
Joukkuerata
Yksilöhyppy
Yksilöagi

"Vähänkö olin hyvä!"

Kesä meni ja syksy tuli

Täytyy tehdä tällainen pikapäivitys, että täällä sitä edelleen ollaan, vaikka blogi on ollut kesälomalla :-D Oikeesti mekin ollaan Svingin kanssa oltu harrastuksista kesälomalla. Euroopan reissun ja muidenkin kesän kisojen jälkeen Svingi on saanut lomailla agilitysta ansaitusti neljä viikkoa.
Elokuun vimppana viikonloppuna palailtiin taas agin pariin, kun kilpailtiin ATT:n seuranmestaruuksista. Svingi keräsi virheitä ekalta radalta 10 ja toiselta 5. Yhteistuloksella oltiin neljänsiä. Taisi olla ohjaaja hieman kohmeessa ja koira taas ei.... Äiti kisasi Svingin kanssa rölliluokassa. Äitillä kun ei enää ollut kisakaverina luottopelaaja-Heppua, niin hänen täytyi ottaa kehiin varapelaaja. Svingi ja äiti menivät tosi hienosti! Muuten puhdas rata (11 estettä), mutta viimeisen esteen ohi! Luulin, että Svinkku on jotenkin vieraskorea...mut hei, tyyppi oli ollut lomalla ja antoi palaa oikein kunnolla :-D
Ensi viikonloppuna kisataan sitten virallisissa kisoissa ja parin viikon päsästä pääsemme puolustamaan piirinmestaruutta. Ihanaa päästä taas agikentille! :)

European Open 2013 Neeroeteren

Johan oli mahtava reissu!! Koettiin niin paljon kaikkea uutta!
Ensinnäkin uutta oli reissaaminen kokonaisen karavaanin kanssa ;-) Svingin ja mun kaveriksi reissuun kun lähtivät sisko ja Topias 10kk. Siinä sitä oli pakkaamista, kun mukaan pakattiin omat tavarat, Svingin tavarat, lentoboxi, Marikan ja Topiaksen tavarat, matkarattaat....kyllä me lentokentällä käännettiin monet katseet, kun tämä karavaani kulki :-D

Uutta oli tietenkin myös sekä koiran että lapsen lennättäminen. Ja kaikkihan sujui loistavasti! Mua tietenkin aluksi jännitti Svingin lennättäminen, mutta kun luovutin koiran lentokentällä Helsingissä koneeseen vietäväksi ja katsoin kuinka tyyppi kävi boksiinsa makaamaan, tiesin, että kaikki sujuisi hyvin, niinpä matkan aikana ei enää tarvinnut jännätä. Lensimme keskiviikko aamuna Düsseldorfiin. Tässä koneessa oli vain yksi koirapaikka, joten Svingi oli ruumassa yksikseen. Aamulla yhdeksältä paikallista aikaa oltiin perillä Saksassa. Siinä sitten mulle iski pieni stressi, kun koiran saapumispaikkaa ei löytynyt mistään. Kukaan ei tiennyt minne koirat tuodaan ja kaikki neuvoivat aivan eri paikkoihin. No, löytyihän se puudeli sieltä lopulta! Pieni tärinä Svingillä oli ja kova jano, mutta kun boksista ulos pääsi, niin koira oli aivan oma itsensä. Ei tainnut olla kovin paha asia tuo lentäminen.

Sitten autoa vuokraamaan! Kyllä me siskon kanssa aina jotain pientä sählinkiä kehitetään, mutta loppujen lopuksi oikea auto löytyi ja tavarat saatiin mahtumaan meidän Skoda-farkkuun ja matka kohti Belgiaa voi alkaa. Meillä oli matkaa hotellille 120km. Liikenne oli onneksi rauhallista ja löysimme hyvin perille Zutendaaliin, hotel Apolloon. Pieni pettymys iski, kun vastaanotto ei ihan ollut toivotunlainen. Heti ilmoitettiin, että koiraa ei saa jättää yksin hotellihuoneeseen, ilmastointia ei ollut, eikä muitakaan booking.comissa ilmoitettuja asioita huoneesta löytynyt. Hyvin silti pärjäsimme ja ihan mukavasti viihdyimme! Hotelli oli muuten hienolla ja rauhallisella alueella, jossa oli kiva kävellä Svingin kanssa.

Illalla kävimme ajamassa vielä kisapaikalle, jonne matkaa oli 26km. Kävimme myös syömässä ja nautimme Eurooppalaisesta koiraystävällisyydestä, kun koirat olivat tervetulleita myös ravintoloihin.

Torstaina aamupalan jälkeen lähdimme kisapaikalle eläinlääkäritarkastuksia ja treenejä varten. Eläinlääkäri tutki koiran todella tarkkaan, käänteli ja väänteli jalat ja huolella tutki koko kropan. Hiukan tämän jälkeen alkoi treenit. Saimme treenata kahdella eri radalla 40s molemmissa. Pohja tuntui hyvälle ja Svingi kulki hyvin.

Päivällä lähdimme käymään hotellilla ja kävelimme vieressä olevalle camping-alueelle, jossa oli uimapaikka. Svingi makoili varjossa nurmikolla, kun me muut kävimme vilvoittelemassa uima-altaassa. Lämpöä oli 30 asteen kieppeillä ja ilma oli todella nihkeän kostea, oli siis ihanaa päästä uimaan! Illalla ajoimme takaisin kisapaikalle EO-avajaisia varten. Siinä samalla mukavasti tutustui Suomen joukkuelaisiin. Avajaisten jälkeen sitten syömään ja nukkumaan.

 

 

Perjantaina lähdimme ajoissa hotellilta ja ihan ekaksi kisapaikalla vein Svingin omaan boksiin odottelemaan. Kisapaikalla oli tyhjennetty hevosten karsinoita koirahäkkeä varten, mikä oli todella hyvä asia, koska talli pysyi kohtalaisen viileänä helteestä huolímatta, joten koirilla oli varmasti mukavat oltavat. Ensin menimme tutustumaan joukkuehyppärille ja sen jälkeen joukkueagiradalle. Puolen päivän aikoihin kisattiin hyppäri ja viiden aikoihin agirata. Meidän joukkuessa medium2 oli valitettavasti vain kolme koiraa. Svingin lisäksi joukkueessa olivat espves Rubi ja kromfo Noita. Meidän joukkueradat sujuivat mukavasti, kun perjantailta irtosi TUPLANOLLA :) Myös Minna ja Noita tekivät molemmilta radoilta nollat! Valitettavasti meidän joukkueen lopullinen sij oli 24, joten emme päässeet sunnuntain finaaliin. Omista radoista jäi hyvä mieli, vaikka muutama herpaantuminen oli molemmilla radoilla. Pohja oli hyvä ja Svingi liikkui loistavasti!

Lauantaina yksilökisassa vuorossa oli ensin hyppyrata. Radassa oli haastavia kohtia, mutta mehän handlattaisiin kaikki :) Nooh, 5 virhe sieltä kuitenkin tuli, kun keppien avokulma ei oikein löytynyt. Tältä radalta ehdottomana plussana täytyy sanoa, että valitsin yhteen kohtaan viskileikkauksen!! Hyvä minä! ja hyvä ME, kun se vielä onnistuikin! :)

Sadekuuron jälkeen hyppyradan maali näytti tältä!

Agiradalta meille valitettavasti hylly, kun ohjaaja ei vain lähtenyt ajoissa liikkeelle...pöh. Harmitti kyllä vietävästi, mutta ei me huonoa rataa missään nimessä tehty. Päätin heti alkuun valita rohkeasti leijeröinnin ja se kyllä onnistui hyvin, joten siitä jäi erityisen hyvä mieli. Svingi oli TIETENKIN joka radalla maailman kultaisin ja kiltein koira! :) Kisaaminen näin isoissa kisoissa oli kyllä hieno kokemus!

Sunnuntaina oltiin sitten kisakatsomossa kannustamassa finaaleihin päässeitä ja mahtavinta tietenkin oli maksien EO-kulta Janitalle ja Hitille! :) Ihan siinä itsekin liikuttui, kun niin hyvin vetivät,wau! Illalla vielä oli päätösseremoniat ja palkintojen jako. Svingi pääsi mukaan kulkueeseen ja nauttikin ihanasta hiekkapohjasta täysin rinnoin :)

Kuva: Tytti Käyhkö

 

Kuva: Tytti Käyhkö

Saatiin Svingin kanssa hyvää kokemusta ja paljon uusia suomalaisia tuttuja, kiitos kaikille hyvästä seurasta ja kannustuksesta!! :)

Pikkumies Topias oli täyden kympin reissaaja koko matkan. Hän oli oikein aurinkoinen hymypoika ja hurmasi monet ihmiset! Hän heilutti aina kaikille ihmisille ja esitteli tuttiaan, pupuaan, roskia tai mitä milloinkin vieraille ihmisille :) Topias myös oli pukeutunut upeasti fanipaitaan ja Suomi-pukuun ja heilutteli Suomen lippua ja Svingin omaa fanilippua! Mulla oli kyllä mahtavat kannustajat mukana. Välillä käytiin Topiaksen kanssa porukalla leikkipuistossa ja sitten poitsu jaksoi taas istua rattaissa. Marika hienosti hoiti Topiaksen ja samalla vielä kuvasi mun radat ja kannusti, aikas hienoa! Kiitos mun ihanalle siskolle ja ihanalle kummipojalle! :)

Maanantaina lähdimme ajelemaan pikku hiljaa kohti Düsseldorfia. Pysähdyimme matkalla hiukan kaupoille ja Belgian isoon outlet-kylään, jossa oli ihan älyttömästi kauppoja ja merkkituotteita. Tarttui sieltä sitten muutamia vaatteita itsellekin mukaan. Ja hei, voitteko kuvitella, että mä jätin Svingin sen ajaksi jonnekin koirahäkkiin :-O Sinne ei siis saanut tulla koiria olleenkaan, eikä tietty autoon voinut jättää, niin siellä oli muurin takana sisäpiha, jossa oli isoja koirahäkkejä, tai ennemminkin huoneita. Siellä ei ollut ketään muita koiria, mutta paikka vaikutti hyvältä. Häkki laitettiin kunnon lukolla kiinni ja puhelinnumero otettiin ylös ja sinne se pikku piiperö sitten jäi. Ensin hiukan sydäntä riipasi, mutta hyvin se puudeli oli siellä pärjännyt, koska hän oli siellä kaikessa rauhassa ja oli todennäköisesti nukkunut, kun niin ravisteli ja oli uninen :)

Düsseldorfin kentällä saimme hyvin palautettua auton ja hyvin karavaani taas kulki ympäri lentokenttää :-D Koiraa ei tarvinnut luovuttaa kuin tuntia ennen lennon lähtö, joten Svingi sai hengailla kahvilla meidän kanssa. Finnairilla palvelu oli hyvää ja meille tultiin erikseen ilmoittamaan, että koira on lastattu koneeseen. Tosin, me nähtiin jo terminaalin ikkunasta miten Svingi meni liukuhihnaa pitkin sisään lentokoneeseen :)

Svingi luikuhihnalla :)

Suomessa samaan aikaan kotiin olivat toisesta kaupungista saapumassa Noita ja Maisa. Siellä ne kaikki kolme koiraa odottivat meitä omistajia iloisina. Tällä kertaa Svingi ei enää edes tärissyt, oli vain janoinen. Viimeinen rykäisy vielä, ajomatka kotiin. Hieno reissu, mutta ihanaa olla taas kotona! :)

Kuva: Tytti Käyhkö

Svingi joukkuehyppärillä

Elämä jatkuu

Kesäkuu on jo hurahtanut ohi ja nyt ollaan ekaa viikkoa kesälomalla! Ollaan ehditty tekemään jo kaikkea pientä kivaa ja paljon kivaa on vielä lomalla tiedossa. Elämä ja loma tuntuu aikas mukavalle, vaikka rakasta Heppua ajattelenkin ja ikävöinkin joka päivä. Niin se elämä kuitenkin vaan rullaa eteenpäin yhdenkin koiran voimin.

Kesäkuun alussa Svingi päätti aloittaa juoksun noin 3-4 kuukautta etuajassa ja NL-viikonloppu sekä SM-kisat vedettiin sitten juosten läpi ;-) NextLevel-viikonloppu oli viikko ennen SM-kisoja ja taas kerran sitä miettii, miten onnekas sitä on saadessaan treenata parhaiden kouluttajien opeissa. Viikonlopun aikana saatiin palikat kasaan ja niin me oltiin valmiita Svingin kanssa kesän ekoihin arvokisoihin!

SM-kisojen perjantain iltakisat jäivät meiltä väliin juoksujen takia. Lauantaina joukkueradalle lähdimme joukkueemme 3. koirakkona. Niina ja Sumu olivat ekoina vetäneet hienon nollan ja samoin Raija ja Riku, mahtava alku meidän joukkueella! Rata tuntui ihan tosi kivalle ja oli ihanaa päästä kisaamaan se parhaan kisakaverin kanssa! Meillä oli oma "henkilökohtainen avustaja", joka opasti meidät juoksunarttujen alueelta lähtöön ja sanoi milloin kuuluu olla missäkin, se oli hassua :-D Svingin kanssa tehtiin näppärä nolla ja näin ollen joukkueellamme oli kolme nollaa kasassa. Nolla jäi siis tulokseksi ja ATT:n medit sijoittuivat viidenneksi, jee! :)

Sunnuntain yksilöradan hyppäri vaikutti myös kivalta, oikeastaan ensimmäisten hyppyjen linjat oli ainoat mitkä mietitytti ja nekin sujuivat hyvin. Mulle ja Svingille siis puhdas rata!!! :) Finaalipaikka siis plakkarissa! Ekan radan jälkeen Svingi oli hienosti sijalla 5. Agilityradalle lähdettiin siis viimeisten joukossa ja ohjausvalinnat oli tehty kaikki tai ei mitään- periaatteella. Oma fiilis oli loistava ja varma! Harmillisesti heti tokan hypyn käännös jää vajaaksi ja Svingi ajautui vääräälle linjalle hypäten kolmannen hypyn väärään suuntaan. :-/ Vaikka loppurata vedettiin täysillä ja radasta jäi hyvä mieli, niin kyllä se harmitus oli suuri. Onneksi mulla on maailman paras reissukaveri Taru, jonka kanssa voi puhua ihan kaikesta ja jonka kanssa puhuessa ymmärtää asioita vielä syvemmälle. Eniten mä opin ymmärtämään mun omaa asennemuutosta, joka on muuttumassa oikeaan suuntaan.

Loppujen lopuksi SM-kisoista jäi huippufiilis! Mä oikeasti muistin nauttia siitä, että miten siistiä on saada vetää täysillä sen oman rakkaan koiran kanssa! Mun pieni täydellinen Vingi :) Terkkuja vaan Iidalle sinne Naarajärvelle tosta mahtavasta lempinimestä! :)

SM-kisoista sen verran vielä, että huipusti onnea minien joukkue SM3 - Minna ja Yoda, te ootte vaan niin paras ystävä ja paras pöntti ikinä! :) Onnea Kaisa ja Hikka medien SM1! Onnea Jaakko ja Chi maksien SM3!

Juhannuksena unohdettiin agility kokonaan ja nautittiin vaan keskikesän juhlasta. Svingi sai olla melkein koko juhannuksen kavereiden kanssa, kun ensin se sai kaveriksi kääpin Tiran ja sitten loppu juhannukseksi uusimmat kaverit cavalierit Millin ja Desin. Lisäksi ollaan käyty mökillä poikkeamassa ja siellä Svingi on päässyt vesipetoilemaan. Kesäkuun lopulla oli vielä päivän nextari, joka oli melkoisen rankka, mutta jälleen kerran niin antoisa. Svingi jaksoi taas ihan huippuhyvin, vaikka päivä venyi pitkäksi. Jotenkin haikea olo, kun NextLevel loppui, se on ollut kyllä loistava valmennuskokonaisuus.

Huomenna olisi lähtö kohti Ylöjärveä ja agirotua, kivaa! Nähdään siellä, jooko? :)

Ikuisesti sydämissämme

FI AVA MVA TK1 TK2 TK3 BH

ARMAANI HUIPPU-HEPPU

"HEPPU"

 

19.3.2003 - 2.6.2013

 

 

"Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.

Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen." 

 

 

 

 

 

"Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,

yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän"

 

Rakas Heppu nukkui kaikessa rauhassa yöllä pois.

Suru on suunnaton ja ikävä on kova,

mutta tiedän, että Hepulla on nyt kaikki hyvin.

 

Nyt on pakattu elämän reppu,

viimeiselle matkalle lähtenyt rakas Heppu.

 

Hyvää matkaa Heppu-pappa,

 olet ikuisesti sydämissämme!

Heppu 1.6.2013

Aikas hyvää :)

Viime päivityksen jälkeen elämäämme on kuulunut taas parempaa. Kolme viikkoa sitten Hepulla oli useampi huono päivä peräkkäin ja ajattelin, että jaksaakohan pappa enää kyseistä viikkoa loppuun. Niin vaan on Heppu jaksanut ja nyt on tosiaan kolme vikkoa putkeen ollut pelkästään hyviä päiviä :) Lenkeilläkin kaveri on palautunut taas letkan etunenään! Olosuhteisiin nähden meillä sujuu siis tällä hetkellä oikein mukavasti. Edelleen Heppu yskii ja luonnollisesti väsyy paljon herkemmin. Svingin kanssa Heppu ei enää lähde juoksemaan ja metsässä liikkuessa Heppu tietää jo itse, että kalliot noustaa rauhallisessa vauhdissa, eikä enää satalasissa. Ilmeisesti lääkkeet ovat helpottaneet oloa. On ihanaa kun pysytytään nauttimaan kaikki meidän yhteisistä jutuista!

Toukokuun alussa oltiin Janakkalassa Jettildan-kasvattajapäivillä ja olipa kerrassaan mukavaa! Koiria oli PALJON, mun laskujen mukaan ehkä 18. Siellä ne ruskeavalkoiset ja muutama musta painelivat kivasti laumassa. Koiria, juttelua, lenkkiä, hyvää ruokaa, saunomista ja grillausta - siitähän se mukava päivä on tehty! Kiitos Jari, Jassu ja Tilda! :) Seuraavana päivänä Svingi kisasi vielä kolme starttia Jankk:n kisoissa, pari hyllyä ja yksi 0-voitto.

Agilityn treenaamiset on jääneet valitettavan vähälle tässä parin viikon aikana, kun olen itse ollut kipeä :( Vieläkään ei tunnu paranemisen merkkejä, huoh. Yhdet kisat ja yksi NL-viikonloppu on vielä edessä ennen SM-kisoja. Ai niin, Svingi muuten valittiin edustamaan Agility Team Turkua joukkueSM-kisoihin. Meillä on muuten aikas kiva joukkue, skette Miro, mudi Sumu ja shelam Riku ovat meidän joukkuekamuja :)

Heppu

Blogin päivittäminen ei oikein ole innostanut, eikä oikeastaan mikään muukaan. Täällä on pinnalla vain murhe Hepusta. Vanhuus ei tule yksin. Hepullahan on sydämessä ollut sivuääni jo monta vuotta ja reilu vuosi sitten sydän tutkittiin tarkemmin http://landeriheppu.blogspot.fi/2011_10_01_archive.html Heppu ei ole ikinä oireillut sydäntä mitenkään ja olemme saaneet elää elämäämme ilman huolta. Heppu on saanut tehdä rakastaamiaan juttuja, tokoa, agililtya, uimista ja puutarhurin hommia! Olin ilmoittanut Hepun pääsiäiseksi vielä humputtelemaan hyppyradallekin, niin pirteä ja hyvävointinen Heppu on koko ajan ollut.

Kunnes tuli pitkäperjantai ja huoli tuli osaksi meidän elämää.
Heppu alkoi täysin yllättäen yskimään todella paljon, hengitys krohisi ja vinkui. Ei auttanut muuta kuin lähteä päivystykseen. Siellä todettiin heti sydämen heikentyneen huomattavasti ja Hepulla aloitettiin heti sydänlääkitys. Sydäntutkimuksiin varasin ajan niin pian kuin vain pääsisimme. Viikko otettiin aivan rauhallisesti pienillä lenkeillä ja välillä soitettiin jo sydänlääkäriltäkin lisää neuvoja. Reilu viikko ensimmäisestä yskäpäivästä Heppu sitten lenkin päätteeksi pyörtyi lumihankeen. Huoli rakkaasta Hepusta sen kuin kasvoi. Pari päivää tämän jälkeen Heppu pääsi eläinlääkäri Elisa Välimäen hoitoon. Ihana ja empaattinen eläinlääkäri, joka otti meidät työpäivänsä päätteeksi hoidettavaksi. Heppu tutkittiin läpikotaisin: röntgen, ekg, verenpaineet, verikokeet, sydänultra..
Sydän on jo huonossa kunnossa ja verenpaineet olivat hyvin alhaiset. Sivuääni on asteikolla 6/6. Lääkitys pidettiin suurinpiirtein ennallaan. Lisäksi ohjeeksi annettiin nauttia jokaisesta päivästä ja tarjota Hepulle onnellinen loppu elämä.

Reilu kaksi viikkoa on kulunut lääkärireissusta ja Hepulla päivät ovat vielä ainakin pääasiassa olleet hyviä. Poissaolokohtauksia on kyllä tullut ja hengitys on öisin raskas. Muuten Heppu on onneksi oma iloinen itsensä, vinguttelee leluja ja nauttii nurmikolla kierimisestä! Jokaisesta päivästä nautitaan täysin rinnoin, mulla on mahtavat tukijoukot-ja Hepulla myös! Henkinen väsymys ja huoli rakkaasta Hepusta on suunnaton.

 

Uimassa!

Heppu ei osannut arvatakaan, että uimaan voi päästä vaikka maassa olisi vielä lunta! Eilen mekin kävimme korkkaamassa Tuulissuolla olevan koirauimala Sirifan. Tinka ja Tuuli olivat myös mukana. Otettiin ekalle puolelle tunnille uimaope mukaan ja sitten vielä toinen puoli tuntia vapaata uintia perään. Oli kyllä hyvä, että otettiin "uittaja" mukaan, tuntui, että kaikki koirat tarvitsivat vedessä aluksi tukea ja ainakin koirat tarvitsivat ensin apua, että löysivät oikean paikan nousta altaasta ylös. Kyllä kaikki yrittivät jyrkiltä laidoilta ylös, mutta nopeesti koirat oppivat, että rampilta noustaan!

Tuuli aloitti uimisen, koska hän on kaikkein kokemattomin. Tuulin uinti ei tainnut tälläkään kertaa olla vapaaehtoista ;-) Vaan reunalta nostettiin veteen ja sitten kaverin ui rampilta ylös. Tuulin ehdoton suosikki uimahallissa oli altaan ympäri juokseminen ja kavereille haukkuminen :-D

Me tässä odotetaan, että koska on meidän vuoro!

Seuraavaksi uimaan pääsi kokenein uimari eli Heppu. Tosin Heppua ei oikein ramppi innostanut. Selvästi pappa halusi uimaan, mutta ei halunnut mennä rampilta veteen. Takapuolesta kun hiukan tuuppasi ja uittaja auttoi oikeaan suuntaan, niin sitten Heppu kroolasi hakemaan lelun. 

Sitten vuorossa Tinka, joka taisi yllättä meidät kaikki! Namien ja henkisen tuen avulla Tinka meni tosi nopeasti uimaan ja lähti aina uudestaan reippaana rampilta veteen, kun hiukan houkutteli! Tinkasta näki, että Marika on opettanut sitä uimaan liivistä kiinni pitämällä, koska se oli Tinkalle tosi luonnollista, toisin kun Tuulille, joka meni paniikkiin, jos siitä otti kiinni.

Svingikin oli mun mielestä yllättäjä. Ensin Svingikin sai hieman henkistä tukea, niin sitten alkoi sujumaan. Svingi tarvitsi aina pienen tuuppauksen takaa, jotta lähti veteen. Huvittavaa myös oli, että Svingi ihan selvästi yritti hypätä altaaseen :)

Sitten kun kaikki oli uineet kerran yksin, niin sitten otettiin koirat pareittain. Selvästi kaveri sai ainakin länderit innostumaan! Loppujen lopuksi Heppu tajusi täysin rampin idean ja meni ihan itsekseen ilman apua rampilta uimaan ja hakemaan lelua, Svingi ui myös paljon, mutta vaati sen pienen kannustuksen altaaseen. Oli kyllä tosi hauskaa! Ehdottomasti mennään vielä toistekin, nyt kun koirat ovat tajunneet idean!