Perjantai aamuna kukon laulun aikaan lähdettiin Svingin kanssa ajelemaan Raumalle. Raumalla sitten hypättiin Tarun autoon, mukana tietenkin myös Zip ja Ebba. Oltiin jo aiemmin viikolla päätetty, että jätettäisiin perjantain eka startti väliin ja osallistuttaisiin vain agiradalle. Matka Ouluun sujui oikein tosi jouhevasti :) Perillä sitten meille oli telttapaikka varattuna (Kiitos Tanja!) oikein hyvästä ja rauhallisesta paikasta. Sitten vaan koiria ja itseä verkkaamaan ja ratoja katsomaan.
Svingin kanssa iltakisa tehtiin nollana läpi. Muutama pikku juttu matkalla, kuten että Svingi varasti lähdöstä :-O Ja teki hitaan keinun, mutta muuten oikein kelpo rata. Nollalla Svingi oli loppujen lopuksi 8 / 128. Radan jälkeen sitten vaan verkat ja hotellille, jotta pääsisimme ajoissa nukkumaan. Svingi tietenkin otti ilon irti hotellimajoituksesta ja nukkui sängyssä mun jaloissa kaikki yöt :)
Lauantaina sitten joukkueradalle. Meidän joukkueella oli hienosti jo kaksi nollaa alla ja Svingi oli kolmas lähtijä. Mulla oli ihan tosi hyvä fiilis radalle lähtiessä ja ratahan sujui kuin unelma, MUTTA Svingi tippui puomilta :( Puomille tultaessa käännyttiin hypyltä, ehdin nähdä että Svingi on saanut suoristettua linjan puomille, mutta yksi tassu ensin lipsahti puomin nousulla alas, sitte toinen tassu ja lopulta Svingi tippui maahan juuri ennen puomin tasaista osuutta. Voi höh! Kyllä harmitti! Hieno ja vauhdikas rata, tuloksena 5. Tuntui, että niin turha virhe tuli, kun en muista, että Svingi olisi koskaan kisoissa pudonnut puomilta. MUTTA tärkeintä TIETENKIN oli, että Svingi ei tippumisessa loukannut itseään!!! Loppujen lopuksi joukkueemme tulokseksi jäi 5 ja olimme sillä tuloksella sijalla 9.
Kuvaaja: Sara Nikula
Sunnuntaina sitten kisattiin yksilömestaruuksista. Karsinta hyppäri vaikutti oikein mukavalta, haastavin kohta oli mielestäni serpentiini-tyyppinen kohta, johon pohdin useita vaihtoehtoja. Rata lähti vauhdikkaasti käyntiin ja sujuikin ihan kelvolliesti. Yhdessä takaakierto-sokkarissa olin hiukan edessä, mutta onneksi Svingi kilttinä paikkasi sen, eikä tiputtanut rimaa. Serpentiini kohdassa olin ehkä ripsun jäljessä ja sieltä mun selän takaa Svingi ehti lukita putken ja hyllyhän se sitten oli. Kyllä harmitti. Ja niin kuin tietenkin saakin harmittaa, kun lataus on suuri. Maalissa kuitenkin tajusin Svingin onnellisen ilmeen, kun hän sai leikkiä wubban kanssa...niin kuin kuuluttajista yksi sanoi, koira oli varmasti sitä mieltä, et "Eiks muuten vedetty hienosti!" Ja vedettiinhän me :) Mulla on niin paras koira, joka on pitkien karvojensa kanssa niin söpö, että sydän meinaa pakahtua! Ensi viikonloppuna ollaan taas valmiina vetämään hienosti! :)