Mahtava fiilis!

Niin se koko kesäloma vaan hurahti nopeampaa vauhtia kuin ikinä! Tai kai se siltä tuntuu joka vuosi. Kaikkea pientä ja mukavaa tuli tehtyä loman aikana ja koirat olivat oikeastaan kaikessa mukana!

Mökillä ollaan käyty muutamaan otteeseen ja koirat on nauttineet uimisesta ja pihahengailusta. Hepussa kaikkein hauskinta on kun pappa tuhmailee mökillä :-) Koirilla ei ole lupaa lähteä uimaan rantaan ilman lupaa (ranta on hiukan kauempana mökistä), välillä Heppua ei näy missään ja kun sitä huutaa, se tulee ihan kiltisti luokse "mä vaan hiukan olin tuolla kauempana" ja ihan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, mutta koira vaan on märkä :-D Ostin alkukesästä Svingille liivit, kun uintiasento oli aika huono, nyt likka kroolailee menemään paljon paremmassa uintiasennossa!

Svingi on tietenkin bongaillut kesän aikana myös oravia, mutta onneksi vaikuttaa siltä, että puuhun kiipeämis yritykset ovat loppuneet. Ne kun joskus näyttivät oikeasti hurjilta, kun likka ponkaisi puun rungosta vauhtia ylöspäin ja lensi holtittomasti alas..

"Mä tiedän, että se orava on siellä jossain..."

Heinäkuun ainoan lomareissun hiukan kauemmaksi tein Pieksämäelle Mervin perheen luokse. Pakkohan ihana reissumahdollisuus on hyödyntää:) Ländereitä sitten laumassa neljän koiran verran. Kyllä ne Mila ja Heppu vaan niin samanlaisia taas olivat, että välillä oikeasti piti katsoa, että kumpi tuossa jaloissa hyörii. Svingi ja Nemi taas ovat vain itsensä näköisiä, niitä ei sekota kenenkään kanssa. Koko lauma tuli taas kerran hyvin juttuun! Huippua oli myös nähdä pientä lasta ja isoksi kasvanutta lasta! Aika kului tosi nopeasti höpötellessä ja puuhaillessa koirien ja lasten kanssa. Me kaikki; mä, Heppu ja Vingi kiitetään mahtavasta lomareissusta! :)

Svingi, Nemi, Mila, Iida, Heppu

 Marikan ja Mamman kanssa käytiin myös monen vuoden jälkeen Ruissalon kasvitietellisessä puutarhassa.

Melkein loman lopussa saatiin myös kivoja koiravieraita, kun Viima ja Luoti tulivat päiväkyläilylle. Miten jotkut hoitokoirat voi olla niin helppoja. Molemmat koirat olivat kuin kotonaan ja koko neljän koiran lauma taas pelitti välittömästi ilman mitään ongelmia.

Viima-mummo ja Svingi-pojantytär

 Luoti, Svingi, Heppu kurkkii ja Viima edessä

 

Kaikista kesän kivoista tapahtumista jäi Mahtava fiilis! Mutta kenekään ei varmaan ole vaikeaa arvata, mistä jäi se MAHTAVIN fiilis :-) 21-22.7 kilpailtiin siis maajoukkueen karsintakilpailu meidän omalla hallilla. Svingi osallistui ensimmäistä kertaa karsintoihin. Halu kisaamiseen oman Svingin kanssa oli polttava. Oma fiilis oli hyvä jo ennen kisoja - mä SAAN mennä Svingin kanssa - mä HALUAN mennä Svingin kanssa - mä USKALLAN mennä Svingin kanssa! :) Ja kun koutsilta tuli vielä kannustavia viestejä ennen koitosta, niin kisat saattoivat alkaa!

Lauantaina ekalta hyppäriltä Svingin nappasi heti nollan ja sijoittui hienosti sijalle 3, niin meille varmistui heti ekalta radalta paikka sunnuntain radoille. Pisteitä ekalta radalta irtosi 40,10. Päivän toinen rata oli agirata ja radalta myös nolla, sijoituksella 11 (pisteitä 30,50). Molemmat päivän radat olivat muuten hyviä, mutta molemmissa yhden 3-4 esteen pätkän hiukan koomailen. Svingi oli kuitenkin ensimmäisen päivän jälkeen hienosti kolmantena heti Hikan ja Frodon jälkeen.

Sunnuntai aamu alkoi agiradalla, jossa niin ärsyttävä moka. Mulla nappaa juuri ratkaisevalla hetkellä nappikset kiinni toisiinsa ja meinaan kaatua ja mun liikkeen voimasta Svingi imaisee putkeen A-esteen sijaan! Tämä virhe harmitti todella, kun tuntui, että ei päässyt yrittämään parastaan. Mutta eihän tuollaisia voi ennakoida ja olishan S voinut ilman kompastumistakin putkeen mennä. Toka rata sitten kosahti ihan omaan huolimattomuuteen, kun heti alussa ohjasin pussin ohi. Kahden hyllyn jälkeen Svingi ei siis kerännyt enää lisää pisteitä, vaan lähti finaaliradalle sijalta 10.

Finaalirata oli agirata ja ihan mahtavaa oli saada se paras vire finaaliin. Se rata vaan sujui ja sujui. Mä olin koko ajan kartalla ja tiesin miten Svingi kulki ja likkahan kulki :) Maaliin nollalla ja olo oli mieletön! Loppujen lopuksi Svingi VOITTI tämän viimeisen radan ja nappasi täydet 50 pistettä. Kyllähän siinä nousi vedet itsellekin silmiin, Svingi antoi mulle niin kaikkensa ja mä olin sen arvoinen ohjaaja - agilityn suola ja tarkoitus. Loppujen lopuksi mun karsintojen ensikertalainen jäi vain täpärästi pois Suomen maajoukkuueesta ollen sijalla 6. Tää oli niin mahtava kokemus :) Jaksaa taas ahertaa töissä, kun on hienoja muistoja,joita miettiä! Suuri kiitos kuuluu parhaille koutseille: Nooralle ja Jaakolle! Ja Svingi kiittää DH-fysion Ninaa parhaasta kropan kunnossa pidosta!

Svingi rocks

Kuva Pirkko Riekki