No niin, vuoden ekat agilitykisat on nyt sitten korkattu Hyvinkäällä ja täytyy kyllä sanoa, että näiden kisojen positiivinen anti oli kyllä ihan jossain muissa asioissa kuin omissa suorituksissa. Aloitetaanpa siis hyvästä, eli Hyvinkäälle oli tullut niin paljon tuttuja, että se oli kaikkein kivointa! Sisko lähti reissukaveriksi ja kaksi kaveriani olivat tulleet ihan vaan katselemaan kisoja. Paikalla oli myös Hepun velipoika Simo omistajineen, ihana nähdä! Svinginkin puoli sukua oli paikalla, isä-Frank, äiti-Jetti ja sisko-Zona sekä kasvattajat:) Onneksi ei asuta kaukana, niin nähdään aikas paljon! Yhteispotrettikin saatiin otettua, tosin mulla ei tiettykään ollut kameraa. Lisäksi näin monta muuta agilitytuttua pitkästä aikaa ja se jos joku oli mukavaa. Lämmin kisahalli myös lämmitti mieltä, kun aamulla pakkanen paukutti yli kahtaakymmentä. Koirat saivat siis olla mukavasti hallissa lämpimässä omassa häkissä.
Sitten siihen huonompaan, eli oma ohjaus. Mistäköhän se oli revitty? Oon tainnu laiskotella liikaa joululomalla ja syödä liikaa jouluherkkuja. Olin siis oikee laiskimus ja rautakanki. No eipä ne itkut auta, jotain on ilmeisesti tehtävä. Ekalta radalta hylly, mun kävi hiukan sääliksi Heppua, kun en kyllä sitten yhtään auttanut toista radalla. Hän sitten meni niin hyvin kun siinä mun kanssa pystyi... Tokalta radalta sitten väkisin väännetty nolla, muutama herpaantuminen, mutta muuten rata oli ihan jees, mitä nyt mun koira hengaili A:n harjalla joku vartin (siltä se ainakin tuntui)...paineistin taas varmaan käskyillä, huoh. Vimppa rata oli tosi kiva, oikee vauhti rata, missä mentiin paljon putkia. Olin kyllä lopussa tosi huolimaton ja ohjasin Hepun yhden hypyn ohi, siitä siis kielto ja femma. Tälläkin radalla muistutkin kai rautakankea.
Nyt täytyy tsempata ja alkaa taas ite kuntoilemaan ja alkaa treenaamaan suunnitelmallisemmin. Kisarutiinit täytyy taas saada kohilleen ja kisainto korkeelle, eiköhän se siitä sitten taas. Heppu kun kyllä osaa ja liikkuukin mukavasti, jos mä en vaan jarruta sen menoa.
Svinkki oli kyllä taas niin reipas kisaturisti, että neidistä saa kyllä olla ylpeä. Tietty jos ei lasketa sitä, että kolme metriä ennen omaa häkkiä Svingi alkoi aina rimpuilemaan toiseen suuntaan...EI häkkiiin!!!! ;-P
1 kommentti:
Rautakanki tai ei - ootte silti mun idoleita ! :)
Lähetä kommentti